Terveysliikuntavähennys verotukseen

Terveysliikunta tulee saada vähentää verotuksessa. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että terveysliikuntaan menevät kulut, kuten kuntosalikortit ja liikuntaryhmien osallistumismaksut tulisi voida vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksen tavoin.

Nyt tarvitaan uusia keinoja suomalaisten aikuisten liikkumisen lisäämiseksi. Ainoastaan kolmannes suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liian vähäisen liikunnan arvioidaan aiheuttavan Suomessa 300-400 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset mm. lisääntyneiden sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen takia.

Maassamme on toteutettu lukuisia liikuntakampanjoita jo muutamia kymmeniä vuosia ja niitä tarvitaan edelleen. Liikunnan terveysvalistusta on tehty säännöllisesti ja sitä on jatkuvasti lisättävä. Yksityinen liikuntatarjonta, kuten kuntosalit ja hyvinvointikeskukset ovat edelleen kasvussa. Kunnat ja urheiluseurat tekevät arvokasta työtä aikuisten liikuttamiseksi. Nämä eivät keinoina kuitenkaan riitä, sen kertovat karut tilastot.

Viime kädessä jokaisella aikuisella on itsellään vastuu omasta terveydestään ja liikkumisestaan. Liikkumattoman suomalaisen on lähdettävä liikkeelle, vaikka sitten veroporkkanan avulla. Terveysliikunnan verovähennyssatsaus valtiolta tulisi takaisin moninkertaisina säästöinä terveysmenoissa.

Vuosi 2008 käynnistyy asuntopolitiikalla

Asuntoministeri Jan Vapaavuoren nimittämä työryhmä esittää aiesopimusta, jossa Helsingin seudun 14 kuntaa (mm. Tuusula) ja valtioneuvosto sitoutuvat toteuttamaan 14 kunnan yhdessä sopiman 12000-13000 asunnon vuosittaisen tavoitteen.

Kunnilla on velvoite kaavoittaa 20 prosenttia ara-hintaisia tontteja. Valtio puolestaan sitoutuu ara-ehtojen muutoksiin. Korkotuen lisäksi käyttöön otetaan 10 000 euroa/ asunto suuruinen käynnistämisavustus ja 30 prosentin kunnallistekniikka-avustus. Lisäksi avataan mahdollisuus tuottaa vuokrapientaloja, joissa vuokralaisilla on oikeus aravaehtojen mukaisesti lunastaa asunto omakseen.

Lisäksi valtio turvaa liikennehankkeiden oikea-aikaiseen ja riittävään rahoitukseen. Rahoitettavat hankkeet määritellään Helsingin seudun liikennejärjestelmä-suunnitelmassa.

Sopimus tulee kuntien käsittelyyn. Kuntien näkemykset käsitellään asuntoministeri Jan Vapaavuoren vetämässä kuntajohtajien kokouksessa 7.1.2008. Tämän jälkeen sopimus lähetetään kuntien ja valtioneuvoston hyväksyttäväksi.

Missä tulee aita vastaan?

Tuusulassa sopimusta käsitellään keväällä. Kuuluessaan Helsingin seudun kuntiin, Tuusulan tulee olla mukana yhteisissä hankkeissa, mielestäni kuitenkin omista lähtökohdistaan ja omaan strategiaansa nojaten. Tuusulan strategiassa todetaan, että Tuusula on hallitusti kasvava, viihtyisä, perhearvoja tukeva ja turvallinen kunta Helsingin seudulla. Tuusulan kuntamaisema vesistöineen perustuu kehittyvien keskusten ja vireän maaseudun vuorovaikutukseen.

Tuusulan ylivoimatekijöitä ovat hyvät yhteydet, kulttuuri, pientalovaltaisuus, laadukas ympäristö, toimivat palvelut, seudullinen yhteistyö, elinkeinoelämän toimintaedellytykset ja vahva talous.

Aiesopimuksessa tulee ottaa selkeämmin kantaa mm. valtion velvoitteisiin tukea kehyskuntien liikennejärjestelmiä. Mikäli valtio ei aio osallistua esim. Tuusulan tiehankkeiden rahoitukseen, on kunnan vaikeaa sitoutua vaadittuihin asuntotuotantovaatimuksiin siltä osin, kun ne ylittävät määrällisesti Tuusulan nykyisen asuntorakentamisen tai eroavat rakenteellisesti nykyisistä Tuusulan suunnitelmista. Tuusulan tulee jatkossakin säilyä mielestäni pientalovaltaisena. Kunnan strategiassa asumisen osalta todetaan mm. seuraavaa:

Väestönkasvun ennusteiden pohjalta Tuusulan asuntorakentamisen määrän voidaan olettaa pysyvän jatkossakin korkealla tasolla. Pientaloasumiseen haetaan vahvan omakotirakentamisen ohella toimintatapoja mm. tiivis-matala -ratkaisuin.